Työkaverin näkee aivan uudessa valossa, kun hänet kohtaa muualla kuin työn tiimellyksessä. Jokainen meistä käy ja kukkuu omalla tavallaan. Näitä erilaisia kukuntatapoja on helpompi sovitella yhteen tutulla porukalla. Siksi järjestämmekin henkilökunnallemme säännöllisen epäsäännöllisesti virkistyspäiviä.

Meillä Viherpojilla on käytössämme komeat hallitilat, joita haluamme hyödyntää myös henkilökuntamme ilahduttamiseen. Silloin tällöin kutsummekin koko porukan kokoon, tavoitteena rento yhdessä oleminen ilman työn tuomaa painetta. Hallihyggeily on parhaimmillaan hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa, lämmin palju, kuuma sauna sekä viime kerralla rodeoon innokas mekaaninen Severi-härkä.

Tarja ja Severi ne yhteen soppii… En tiedä kumpi enemmän auttoi,

tanssi- vai ratsastustausta, mutta hyvin tuli työnjohtaja härän kanssa juttuun.

Seuraavaksi melomaan?

Yhteinen puuha voi olla melkein mitä vain. Viime vuonna olimme pari päivää ratsastamassa Viron maaseudulla (kenenkään ei ollut pakko ratsastaa, mutta suurin osa nousi silti hevosen selkään tai ainakin kärryille). Aikaisemmin on väännetty sumopainia, lennelty kuumailmapallolla ja ajeltu jos jonkinlaisilla menopeleillä ralliautoista autosuunnistuksen kautta offroadiin. Allekirjoittaneen vakaana aikomuksena on melottaa tämä porukka…

Vaikka yhdessä oleminen ei meidän porukassamme ole tavoite- tai suorituskeskeistä (järjetöntä kilpailuviettiä lukuun ottamatta), on sillä todennäköisesti myös pitkäaikaisempia vaikutuksia. Itse ainakin toivon, että lisäämme yhteisöllisyyttä erilaisilla tempauksillamme. Että jokaisella olisi hyvä ja huomioitu olo.

Työnantajanäkökulmasta on tietysti tärkeää pitää mielessä, että työhyvinvointi koostuu todellisuudessa jostain ihan muusta, kuin yksittäisistä kesäjuhlista tai harrastepäivistä. Perusta työhyvinvoinnille luodaan kuitenkin esimerkiksi onnistuneella johtamiskulttuurilla sekä työntekijöiden perustyytyväisyydestä huolehtimalla. Arkijärjellä voisi myös päätellä, että oman esimiehen juttusille on tarpeen tullen helpompaa mennä, kun pomo ei tunnu vieraalta. Ainakin omassa firmassamme kannatamme avointa työkulttuuria. Mutta kyllähän virkistyspäivistä puhutaan aina kauan – varsinkin esimiesten hövelit eleet ovat hyvin muistissa.

Työntekijöiden tyytyväisyys ei ole mitattavissa rahalla

Vaikka virkistystoimintaa suomalaisissa yrityksissä harrastetaankin edelleen kohtalaisen paljon, olen lähipiirissäni nähnyt myös esimerkkejä siitä, kun perinteisiä kesäjuhlia onkin alettu säästösyistä lakkauttamaan. Vaikutus on ankeampi kuin jos juhlia ei olisi koskaan pidettykään. Kyllä, juhlat ja virkistyspäivät kustantavat, mutta voidaanko rahalla mitata ME-hengen arvo? Tuskinpa vain.

Niin, ja lopuksi tietysti se tärkein tieto: Pisimpään Severi-härän selässä pysyi Samuli. Ennätysajaksi muodostui huikeat 46 sekuntia. Lämpimät onnittelut vielä kerran kaikkien Viherpoikien ja -tyttöjen puolesta!

Töpinäterveisin,

Johanna