The World Happiness Report -tutkimuksen mukaan Suomi on maailman onnellisin maa. Silti masennus on meidän alati lisääntyvä kansantautimme. Mikä meitä siis masentaa?

Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Tekemällämme, ja varsinkin tekemättä jättämällämme työllä on suunnaton vaikutus niin fyysiseen, psyykkiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiimme. Parhaimmillaan työllä on hyvinvointiamme kokonaisvaltaisesti kohottava vaikutus. Pahimmillaan työ koetaan kiviriipaksi.

Työnantajalla on merkittävä rooli yksilön työhyvinvoinnin ylläpitämisessä. Työnantajan vastuulla on huolehtia siitä, että perusasiat ovat kunnossa. Toimiva työympäristö, asianmukaiset välineet oikeanlainen ergonomia, selkeästi jaetut tehtävät ja vastuurakenne sekä hyvä johtamiskulttuuri ovat asioita, joiden pitäisi olla itsestäänselvyyksiä kaikilla työpaikoilla.

Työntekijät ovat vastuussa kukin omalta osaltaan siitä, kuinka hyvää työilmapiiriä rakentavat taikka nakertavat. Jo työsuojelulaissa työntekijällä itselläänkin on osavastuu omasta ja työkaveriensa työturvallisuudesta. Mielestäni jokaisella on eettinen velvoite toimia myös työhyvinvointia edistävästi.

Ihannetilanteessa työpaikka olisi kulttuuriltaan ja toimintatavoiltaan sellainen, että työnantaja, esimies tai ainakin kollega huomaisi, jos jonkun asiat eivät ole aivan mallillaan. Tämän tyyppinen huomioiminen ei kuitenkaan ole meille kaikille luontevaa. Olisikin erityisen tärkeää, että jokaisen työntekijän luottamus esimiestään kohtaan olisi sillä tasolla, että oman jaksamisensa voisi turvallisin mielin ottaa itse puheeksi.

Suurin merkitys on niillä kaikista arkipäiväisimmillä asioilla. Hihkaistaan hyvät huomenet ja kuulostellaan miltä kaverin vastaus kuulostaa. Kysytään, että mitä kuuluu. Kannustetaan väsähtäneen oloista kollegaa tai alaista puhumaan niistä vähän vaikeammistakin asioista? Jos toisen olemus on alakuloinen, ei aina kannata uskoa sitä vakiintunutta ihan hyvää -vastausta.

Väsymyksen kierteeseen joutuneella työntekijällä vaikeudet ovat monesti kasautuneet. Kuormitusta voi aiheuttaa mikä tahansa. Uupumus onkin monen tekijän summa ja sen kehittyminen on pitkä prosessi. Kierteen katkaisemiseksi olisi tärkeää pystyä puuttumaan uupumukseen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Työuupumushan ei ole varsinainen tautiluokituksesta löytyvä sairaus, vaan usein lääkärintodistukseen kirjataan merkintä masennuksesta taikka ahdistuksesta. Työuupumuksen tunnistaminen on vaikeaa sekä terveydenhuollon ammattilaiselle, työnantajalle että yksilölle itselleen. Olisiko kansantautimme masennus ainakin osittain uupumusta?

Jokaisen arkeen pitäisi kuulua kutakuinkin saman verran työntekoa, unta ja jotain aivan muuta. Laadukkaan palautumisen merkitystä ei pidä väheksyä. Pitää järjestää aikaa myös unelle ja luppoajalle. Mieluiten joka päivä. Töissä voi pitää paussia esimerkiksi nauttimalla lounaansa jossain muualla kuin työpisteensä ääressä. Mutta. Valtaosa palautumisesta tapahtuu vapaa-ajalla. Ja siitä huolehditaan itse.

Ei voi jäädä odottelemaan kuin naakanpoikanen, että joku tipauttaisi nokkaan jaksamista ja hyvinvointia!

Yksille haastetta unen riittävälle saamiselle tuo ruuhkavuodet – toisille NHL. Syitä on monia ja seuraukset jaksamisen kannalta aivan yhtä vakavia. Kun aamuisin ei millään jaksaisi ponnistaa ylös sängystä, on viimeistään aika tutkailla saadun unen määrää. Ellei unta tule noin kahdeksaa tuntia, väsymyksen syy on unen vähyys. Jos nukuttuja tunteja on enemmän, mutta silti väsyttää, on haettava apua.

Joillakin meistä on liikaa intoa työntekoon (taikka olemme omasta mielestämme toimessamme kerrassaan korvaamattomia). Tästä voi olla seurauksena vaikeuksia irtaantua työstä. Ei malteta jäädä kotiin toipumaan edes flunssasta. Itse pari ilkeää jälkitautia sairastaneena, koetan kovasti malttaa sairastaa (seuraavan) tautini levossa. Suosittelen muillekin.

Myös asenne vaikuttaa. Ovatko sinun lasisi vaaleanpunaiset vai likaisen harmaat? Millaisen sävytyksen arkesi saa? On kokonaan omassa vallassamme millä tavalla kohtaamiimme asioihin suhtaudumme. Jotkut jopa uskovat, että vedämme puoleemme meille ominaisesti joko onnekkaita taikka epäonnekkaita sattumuksia. Minä en usko vetäväni puoleeni muuta kuin hyttysiä. Mutta siitä olen vakuuttunut, että oma suhtautumiseni minulle tapahtuviin asioihin vaikuttaa hyvinvointiini merkittävästi. Aurinkokin paistaa koko ajan – se ei vain aina näy.

Työn iloja toivotellen,

Johanna

Tekstin takana:

Johanna Soukkio, Viherpoikain toimistopäällikkö, ylpeä bönde ja kertakaikkinen tänttähäärä.

Intohimoinen meloja - Tonnari (kuvassa juuri 2018 tonni täynnä, selfienottoa vasta opetellaan)

Talvisin kajakki vaihtuu lumilautoihin ja skimboihin. Puikot heiluvat ympärivuotisesti.