Yhteiskuntamme on monilta osin odotustilassa epidemian takia samaan aikaan kun Viherpojilla eletään kevään kynnyksellä vilkastumisen aikaa. Huomioimme poikkeuksellisen tilanteen parhaamme mukaan kaikessa tekemisessämme. Ulkotyökausi on jo käynnistymässä, joten uudet käytännöt on pitänyt ottaa nopeasti käyttöön.

Meillä täällä konttorilla on selkeä linjaus:

 
Toimitusjohtaja kulkee omasta ovestaan, työskentelee omassa päädyssään ja asioi omassa vessassaan. Minä kuljen pääovesta, työskentelen omassa päädyssäni ja asioin omassa vessassani. Turvaväli on noin seitsemän metriä. Päädyinpä jopa vetämään huomioteippaukset, jotta kumpikaan meistä ei työn tuoksinassa harhaudu toisen “reviirille” esimerkiksi puhelimessa hortoillessaan. 

Tällä hetkellä toimistollamme ei ole minun ja Anssin lisäksi fyysisesti läsnä muita. Olemme tietysti poikkeuksellisen tilanteen takia ohjeistaneet tarkasti myös hallilla ja ulkotyössä olevia tekijöitämme. Jokainen heistä käyttää omaa autoaan, jonka kyytiin ei saa tulla muita. Yhteisten sosiaalitilojen käyttö on toistaiseksi kielletty, ja eväät tulee syödä itsekseen omassa autossa tai sään salliessa väljästi ulkosalla. 

Työläppäristä- ja puhelimesta tulee pitää hyvää huolta, eivätkä esimerkiksi perheenjäsenet saa koskea niihin. Huoltoasemien vessoja työntekijämme eivät käytä toistaiseksi ollenkaan. Harkinnassa onkin, hankkisimmeko Viherpojille rakennustyömaille omat, lukittavat bajamajat, joihin muilla ei olisi asiaa.

Rakennustyömailla on usein runsaasti porukkaa eri yrityksistä. Luotamme siihen, että kaikki osaavat pitää 1.5-2 metrin turvavälin toisiinsa. Ainakin meidän tekijämme näyttävät tässä esimerkkiä! Varsinkin kun tiedetään, että moni saattaa levittää koronaa, vaikka itsellä ei oireita olisikaan. Kotiin pitää jäädä nyt matalalla kynnyksellä. Jos on vähänkin flunssainen olo, ei työmaalle ole asiaa. 

Olen seurannut uutisia siitä, kuinka salamannopeasti koronaan (ja sen leviämisen ehkäisemiseen) liittyvät seuraukset pyyhkäisevät ihmisiltä elinkeinoja alta. Tulot loppuvat mutta eivät kulut. Tilanne on karu, mutta joissain tapauksissa yrityksen ajaminen konkurssiin voi olla ainoa järkevä ratkaisu ja mahdollistaa sen, että tekemisen voi aloittaa puhtaalta pöydältä, kunhan koronasta on selvitty. 

Tänä vuonna Viherpoikain työkalenterissa ei ole taloyhtiöiden pihasaneerauksia. Sen sijaan tekemisemme keskittyy nyt rakennustyömaille, minkä myötä myöskään projekteja ei todennäköisesti tule peruuntumaan. Toki viivästyksiä saattaa rakennustyömaillakin tavallista enemmän tulla. Myös tavarantoimittajat ovat jo varoitelleet pidemmistä toimitusajoista. Nähtäväksi jää, missä määrin viivästyksiä sitten tulee. Viisas varautuu.

Millainen ilmapiiri meillä vallitsee nyt kriisiaikana? Sen voin sanoa, että moni kausityöntekijämme varmasti aloittaa työt pitkän talven jälkeen innolla. Epävakaa tilanne ja eristäytynyt meininki tekee työpaikasta ja -porukasta varmasti entistäkin merkityksellisempiä. 
Olemme tässä tilanteessa kaikki kutakuinkin samanarvoisina. Meillä on samankaltaisia huolia ja vähintäänkin epävarma olo siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eikä äveriäinkään voi ostaa itseään ulos tästä tilanteesta.

Yhteisöllisyyden lisäksi myös rutiinit tuovat turvaa tilanteessa, jonka etenemisestä ei ole itse kontrollissa. Psykologian professori Eila Palosaari tiivisti keskiviikon 1.4.2020 Helsingin Sanomien artikkelissa, että viimeistään silloin, kun korona-tilanne ja siihen liittyvä eristäytyminen alkavat toden teolla turhauttaa, on aika palauttaa elämään siitä mahdollisesti kriisin alkuvaiheessa kadonneet rutiinit: pukea aamulla päälle, tauottaa töitä ja huolehtia säännöllisestä ruokarytmistä. 

Oma vinkkini olon kohentamiseen on ulkoilu ja kevätauringosta nauttiminen. Vaikka punttisalille ei toistaiseksi ole asiaa, ei ulkona liikkumista ainakaan vielä ole kielletty. 

Suosittelen lämpimästi lähtemään liikkeelle, vaikka kuinka ärsyttäisi! Itse olen kelin salliessa fillaroinut töihin ja takaisin pilkkihaalari päällä - onpahan ollut niillä harvoillakin vastaantulijoilla katsottavaa. 

Onneksi ehdin ennen kriisin puhkeamista täysiin voimiinsa lasketella ja ulkoilla talvilomani ajan Rukalla. Kuvissa parhaat metsäreitit, joissa laskettujen lukemattomien laskujen jälkeen jaksaa taas painaa konttorilla huomioteippien takana. 

Valoa tunnelin päähän tuo itselleni myös se, että melontakauden alkamiseen ei ole enää pitkä aika. Melomisessa etäisyys muihin on vähintään viisi metriä. Jos joku molskahtaa mereen, muut tulevat kyllä auttamaan – ja silti turvaväli säilyy. Voisiko melominen olla tulevan kesän hittiharrastus?

Pysytään terveinä!
Johanna