No NYT! Tuli talviset kelit. Yksien riemuksi, toisten rasitteeksi ja autoilijoiden ainaiseksi yllätykseksi.

Paljastanpa suurensuuren salaisuuden: Kelejä ei voi valita. Eikä niitä voi kovin pitkälle ennustaakaan. Jos säitä voisi shoppailla, pääkaupunkiseudulla vallitsisi leuto syyssää ainakin joulukuun ajan ja Hyvinkään pohjoispuolella pysyisi pikkupakkasella pitkästi kevääseen. Tämä on siis minun henkilökohtainen ostoslistani sääpuotiin. Kaikilla muilla on omanlaisensa.

Työmaalla talventulo saa aikaan ankaran rynnistyksen. Työt eivät toki jatku kaikilla työmailla, mutta yhä useammin töitä tehdään maaliin saakka taikka ainakin sopivaan välietappiin asti talven tulosta huolimatta. Ei auta hyytyä pakkasessa, muutoin hyytyy kassavirtakin. Talviaikainen rakentaminen aiheuttaa kuitenkin huomattavia lisäkustannuksia: mm valaistuksen, lumitöiden, liukkaudentorjunnan, suojauksen ja sulatuksen muodossa.

Mistä moinen tekohengityksen tarve sitten johtuu? Rahasta (yllätysyllätys). Tarjouskilpailut ovat kovia ja urakoissa mennään euro edellä tanakasti takakenossa. Alallamme laskutus on yleisesti tehtyä työtä vastaan ja viimeiseen maksuerään ladataan 10% koko urakkasummasta. Ei siis ihme, että viimeinen erä halutaan päästä laskuttamaan, vaikka kelit eivät enää suosisikaan. Kukaan ei enää halua odotella seuraavaa kevättä.

Pelivaraa ei urakoihin lasketa alun alkaenkaan. Halvin hinta ratkaisee, eikä lisäresursseja ole kenelläkään vara pitää missään jemmattuna yllätysten varalle. Ei siis ihme, että tehtävät muutokset tuppaavat olemaan järjestään ”talvea päin”. Kun projektin aikataulut on jo ylitetty ja budjetit syöty, aloittaa viherrakentaja oman kirikierroksensa.

Suoraan sanottuna ei käy kateeksi kivimiestä, joka asentaa tuhansia kiloja kylmiä kiviä hyytävässä tuulessa. Eikä konekuskia, joka yrittää kuumeisesti saada kuormia levälleen ennen kuin ne jäätyvät klimpeiksi… Onneksi on olemassa pikkujoulu, joka piristää pimeimpään aikaan. Viherpojat ja -tytöt kävivät katkaisemassa alkavan kaamoksen toissa viikonloppuna. Risteillen. Ei siitä sen enempää. Ainakin riittää kuumottavaa muisteltavaa loppusesongin vaihteleviin keleihin.

Summa summarum, viheralan työ on edelleen vahvasti kausiluonteista. Ympärivuotista hommaa meillä on mahdollisuus tarjota vain osalle työntekijöistä, mutta pitkän kauden jälkeen moni ulkotöitä tekevistä työntekijämme jää ihan mielellään hyvin ansaitulle lomalle.

Hyvähän minun täältä konttorin suojista on kirjoitella, kun patterinnupista saa lisää lämpöä ja autollekin löytyy pistokepaikka. Pieni valaiseva kerros maan pinnassa vain piristää työmatkoja. Ja vapaa-ajan harrastusteni puolesta talvi ei voi koskaan tulla liian aikaisin. Tietysti konttorillakin kiirehditään luovutusaineistojen keruun ja taloudellisten loppuselvitysten merkeissä, mutta keliriippuvaista tämä töiden eteneminen ei ole. Talvisella toimistolla onkin sitten aivan omat kuvionsa. Niistä enemmän seuraavassa tekstissä.

Skibidi-skimbaamaan!!!

Johanna

Tekstin takana:

Johanna Soukkio

Viherpoikain toimistopäällikkö ja kärsimättömässä talvenodotuksessa pärisevä laskettelija. (Onneksi on melonnan talvitreenit!)

Enemmän mustien kuin harmaiden rinteiden skimbaaja jo muinaiselta kasarilta ja sinisissäkin rinteissä muksahteleva aloittelija lautailija.

Puikot heiluvat ympärivuotisesti.